Torstai-iltana olkapää ilmoitteli itsestään. Vanha vaiva, joka on tullut työnteon ohessa välillä hyvinkin tutuksi. Kun rasitan käsivarsia/olkapäitä menee ilmeisesti hermot olkapäistä pinteeseen, jolloin kipu on aika sietämätöntä. Istuin sitten päivystyksessä useamman tunnin odottamassa reseptimääräystä lihasrelaksanteille. Ne mitkä minulla on ollut käytössä, eivät oikein enää tehoa pahimpaan särkyyn. Liekö punnerrukset ollut syynä tuohon kipuiluun, vai kenties liian monet toistot. Mene ja tiedä, mutta katsomme huomenna niitä käsillä tehtäviä sarjoja uudelleen, että miten voidaan välttää jatkossa tuo kipu.
Viikonloppuna oli leipomisurakkaa, sekä kivusta toipumista. Tässä oli taas oiva syy syödä mitä huvitti ja koska huvitti. Kipeänähän saa syödä, kun on niin kamalan huono mielikin, eikä leipoessa kerkeä enää ruokia laitella, joten lennosta vaan jotain suuhun. Joo, no kyllä oli eilen illalla olokin sitten sen mukainen. Odotin hartaudella tämän päivän tuloa, jotta arki taas alkaisi. Jossain vaiheessa vieroitan itseni tuosta lohtusyömisestä. Vaikkei tekisi edes mitään erikoista mieli, niin silti on vaan syötävä kun on niin kipeä olo. Miksi ihmeessä? Pitäisi vain keksiä mitä silloin tekee syömisen sijasta. Liikkua kun ei voi, jos on ihan oikeasti kipeä, elokuvaan ei välttämättä jaksa keskittyä säryn vuoksi... No ehkä lukeminen voisi olla sellainen? Tai voisihan sitä jotain napostella, miksei se siis olisi vihanneslautanen. Mutta miksi mun olisi kuitenkaan se sairastaminen yhdistettävä siihen syömiseen?
Ideoita otetaan vastaan, mitä itse teet kun olet kipeä ja kaipaat lohdutusta?
Tänään vietän vapaapäivää ja koitin aamupalaksi PT:n suosittelemaa smoothieta, johon tuli maitoa, rahkaa, banaani ja Herbalifen suklaanmakuista proteiinijauhetta. Olen syönyt tuota Herban suklaanmakuista jauhetta joitain vuosia sitten, ja täytyy kyllä sanoa, että maku on muuttunut parempaan suuntaan, ei ollut enää yhtään niin jauhoinen kuin silloin aikoinaan. Siltikin minulla meni sen puolen litran juoman juomiseen puoli tuntia aikaa. Ei siis mitenkään kovin nopea aamupala, vaikka se nimenomaan oli tarkoitettu sellaiseksi. Taidan jatkossa käyttää joko PROfeelin tai skyrin rahkoja, ne uppoaa paremmin klo 5 aikaan aamulla. Tosin smoothie piti selkeästi pidempään nälän loitolla, kuin nuo rahkat.
Olen muutenkin jaksanut olla ahkerana, tein heti aamusta kaksi ruokaa valmiiksi ja sain väsättyä salaatinkin lounaalle. Kivaa, että jääkaapista löytyy valmista omatekemää ruokaa. Tänään täytyy käydä vielä kaupassa ja ostaa loppuviikollekin ruoka-ainekset. Vettäkin olen kerennyt jo hörppiä 1,5 litran edestä ja kohta menen välipalalle.
Ihanan normaalia!
Myös minulla on ongelmia syömisen hallinnan kanssa, vaikka varsinaisesta ahmimisesta ei ehkä voi puhua, niin jotain sinne päin joka tapauksessa (voi myös olla että kyseessä on tunnesyöminen tai vastaava ilmiö).
VastaaPoistaLöysin tällaisen kirjan, jota en vielä ole saanut käsiini, mutta tämä ilmeisesti soveltuu myös itsehoito-oppaaksi (ehkä olet tästä tietoinenkin):
http://verkkokauppa.duodecim.fi/PublishedService?file=page&pageID=9&itemcode=6469
Hei Meeri, ja tervetuloa lukijaksi :)
PoistaMinulla on tuo kirja juuri työn alla. Olen lukenut siitä puolet, mutta toinen puolisko jäi nyt vähän tämän kuntosalin aloituksen jalkoihin. Tarkoitus on jatkaa sen lukua kunhan tämä harrastushomma menee jo omalla painollaan. Ajattelin että luen sen ensin läpi, ja sitten toisen kerran alkaen samalla toteuttaa kirjan neuvoja.
Ruokapäiväkirjan pitäminenhän siinä on ensimmäisenä askeleena, ja sitä olen jo täytellyt tuon PT:n kehoituksesta jo pariin otteeseen.
Suosittelen kirjaa, toivottavasti löydät sen pian kaupasta tai kirjastosta.