Eilen pitkäaikaisesta haaveestani saada oma personal trainer, tuli vihdoin totta. Satuin pääsemään sellaisen henkilön kanssa juttusille, jolla on kokemusta sairaalloisen ylipainoisen ihmisen kanssa työskentelystä, joten hän on keskittynyt myös päänsisäisiin tuntemuksiin. Se on minun tapauksessani tosi tärkeää. Odotan innolla ensiviikolla olevia ensimmäisiä tunteja jolloin tehdään kehonkoostumusmittaus, joka saattaapi olla aika karua luettavaa, sekä saliohjelma. Nythän olen ollut salilla omaksi iloksi hetkuttelemassa niitä vempeleitä, joten on hyvä saada ohjeita mitä niillä oikeasti pitää tehdä. Ison lovenhan tuo palkkaan tekee, mutta säästän sen summan todennäköisesti ruokalaskussa sitä mukaa kun ruokavalio muuttuu parempaan suuntaan.
Oliko yllätys, että tätä iloista tapahtumaa piti tietenkin juhlia pussillisella sipsejä ja levyllisellä suklaata? Sairaan kaunis mieli taas näyttää kykynsä ja pitää otteessaan. Noh, kunhan vain ahmiminen jäisi tältä viikolta jo pois, niin ei muulla väliä. Tänään kun crossari kulki kevyesti yhtäjaksoisesti tunnin ajan, niin sain jo paremman mielen itselleni. Sen päälle vielä vähän salia, niin aiai!
Tänään sain ensimmäiset rekisteröityneet lukijatkin, kiitos teille! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti