Sisäistä monologiaa

Olen niin väsynyt. Väsynyt taistelemaan mielihalujani vastaan. Miksen vain voi olla normaali, niin kuin muutkin ihmiset. Miksi en pysty tai halua syödä terveellisesti ja monipuolisesti, vaikka tiedän sen merkittävät, positiiviset vaikutukset elimistööni ja mieleeni. Miksi haluan riuduttaa itseni huonolla ruualla päivästä toiseen, mielihalusta toiseen. 

Joka ilta katson itseäni peilistä ja vannon lopettavani tämän hulluuden, johon olen niin kyllästynyt. Mikä minut silti saa syömään samat roskat joka päivä uudelleen? Stressaantuneisuus, välinpitämättömyys, laiskuus, saamattomuus? Olen koko alkaneen vuoden toivonut voivani jäädä pois töistä, jotta voisin keskittyä täydellisesti pääni sisäisiin asioihin. Tietenkään se ei ole ollut mahdollista vakituisen työsuhteen vuoksi. Mikä tietenkään ei ole huono asia raha-asioiden suhteen, mutta taas stressantuneisuustason suhteen asia on toinen. Ahdistuneisuus on jatkuva olotila, joka on kiireen ja riittämättömyyden seurausta. 

Teen paljon iltavuoroja. Jos käyn ennen työpäivää salilla, en yleensä kerkeä tehdä kotona ruokaa tai siivota. En jaksa herätä 06-07välillä tekemään ennen työvuoroa kaikkea sitä mitä mielestäni pitäisi tehdä, kuten ruoka, siivous, pyykinpesu, sali, koiran lenkitys, kaupassa käynti, esikoisen kanssa oleminen kun hän on päässyt koulusta, ystävien tapaaminen jne. Olen työvuoron jälkeen 22.15 kotona, jolloin käytän useasti vielä koiran ulkona ja syön iltapalan. Nukkumaan rauhoitun vasta puolelta öin, koska hektisen työpäivän jälkeen en pysty välittömästi rauhoittumaan. Lisäksi toistuvien iltavuorojen vuoksi näen kuopustani aivan liian harvoin. Joidenkin iltavuorojen välissä teen esimerkiksi yhden aamuvuoron joka alkaa 06. Uni jää vähäiseksi, reiluun neljään tuntiin, joka sekin on pätkittäistä "mitä jos en herääkään" -tunteen vuoksi. Aamuvuoron työtehtävät ovat raskaita, joten vähäinen uni yhdistettynä fyysiseen rasitukseen tekee sen, että olen täysin kuutamolla koko työpäivän jälkeisen ajan. Sekin vähäinen ilta-aika kotona menee sohvalla torkkumiseen, vaikka lapsilla olisi niin paljon asiaa. Miehenkin kanssa olisi mukavaa jutella päivän asioista, muutenkin olla lähellä ja hassutella.

Uskon, että koko perhe kärsii tästä, en vain yksin minä. Jatkuvan roskaruuan ja herkkujen syönti tekee meistä kaikista levottomia, kärsimättömiä ja laiskoja. Oma mielialani tarttuu myös lapsiin sekä mieheen, jolloin kaikilla pinna palaa hyvin herkästi. Lapset käyvät ylikierroksilla ja minä en jaksa sitä. Olen usein omissa ajatuksissani kun mietin paljon tätä tilannetta, ja kun en huomioi muita, huomioni yritetään saada keinolla millä hyvänsä, ja jälleen palaa pinna.

Nytkin olen käyttänyt aamupalaan ja tämän kirjoittamiseen jo yli kaksi tuntia, vaikka vannoin siivoavani heti kun herään. Valvoin yöllä kolmeen asti, sillä en vain halunnut jostain syystä käydä nukkumaan. Nyt olen sitten väsynyt. Ja olen ollut poissaoleva, vaikka kuopus olisi tarvinnut enemmän huomiota.

Tulee niin huono mieli kun luen tämän kirjoituksen. En halua tällaista elämää. Ei lapsuudenkodissani ollut ikinä tällaista, enkä halua omillekaan lapsilleni tällaisia muistoja heidän lapsuudestaan, vaan niitä samanlaisia kuin itsellänikin on. Tahtoisin vuoden mittaisen irtioton töistä. Tahtoisin keskittyä perheeseeni, ystäviini ja itseeni. Tahtoisin löytää itseni, tutustua siihen henkilöön kuka olen ja mitä haluan. 

Mutta miten sen voin tehdä? Laskut on maksettava ja harrastukset kustannettava. Vaikka en osaakaan olla kateellinen sanan varsinaisessa merkityksessä, niin silti näinä hetkinä kadehdin heitä, jotka ovat tajunneet tehdä kovasti töitä ansaitakseen ison palkan, tai heitä, jotka nyt vain ovat sattuneet syntymään kultalusikka suussa mitä raha-asioihin tulee. Sanotaan ettei raha tee onnelliseksi, mutta mielestäni se kuitenkin helpottaisi elämää enemmän kuin voisin edes kuvitella.

Vaatetta

Bongasin uusimmassa MeNaisissa olevasta lyhyestä artikkelista nettikauppoja jotka myy isomman koon vaatteita, ja villiinnyin aivan täysin evans.co.uk sivustoilla. Löysin monia paitoja, ihania maximekkoja ja mikä kaikkein uskomattominta: naisten kenkiä, jotka mittojensa puolesta voisi sopia minun jalkaani, sekä kauniita alusvaatteita. Mukavinta oli, että hinnat eivät poikenneet sen kummemmin näistä suomestakin löytyvistä ketjuvaateliikkeistä. Sain poimittua ostoskoriin vajaalla 600e vaatteita, mutta koska en noin paljon voi kerralla vaatteisiin laittaa, jätin koriin vain kaikkein tarpeellisimmat. Yritän keretä huomenna tai alkuviikosta tutustua paremmin tilauksen tekemiseen, jotta saisin vaatteet kotiin ennen kesäkuun alkua, jolloin tiedossa on ylppärijuhlat.

Nyt kun liikuntaa tulee harrastettua useamman kerran viikossa, on ongelmaksi muodostunut sopivien treenivaatteiden löytyminen. Pitkiä t-paitoja on osunut kohdalle ihan mukavasti, kuin myös sopivia urheiluliivejä, mutta housuja en löydä mistään. Minulla on käytössä yhdet ja samat housut, jotka olen ostanut useita vuosia sitten, ja nyt ne alkaa kirjaimellisesti hajoamaan päälle. Joudun niitä tietenkin pesemään jatkuvasti, sillä olen, varsinkin näiden kahden menossa olevan, treenin jälkeen kuin uitettu koira ja treenivaatteet on läpimärät joka kohdasta. 

Löysin lauantaina sattumalta Stadiumista Niken Dri-Fit juoksuhousut. Vyötärössä on napit ja vetoketju, sekä todella joustava kuminauha. Malli on muutenkin väljä. Noiden edukkaiden ominaisuuksien vuoksi suurin koko, xl, mahtui päälleni. Nyt on todella ihanat, kevyet ja hikoilemattomat housut lenkille. Aiemmin jouduin käyttämään alusta asti vihaamiani Adidaksen verryttelyhousuja, jotka on oikein paksua ja tukahduttavaa kangasta. Niiden vuoksi olen joskus tehnyt lenkkejä jopa farkuissa, koska nekin ovat olleet miljoonasti miellyttävämmät jalassa. 

Nyt ovat siis kaikki vinkit tervetulleita, mistä voisi ostaa tai tilata isoja kokoja olevia teknisiä pitkälahkeisia löysänmallisia housuja salille?

Olen toivonut äitienpäivälahjaksi joko 12 kilon kahvakuulaa, tai sitten kissanpentua. Lähden nyt untenmaille jännittämään toteutuuko jompikumpi toiveista, vai onko perhe hankkinut jotain muuta yllätystä.

Hehkutus

Kylläpä oli mahtifiilis tiistaina saliohjelmaa tehdessä, kun huomasin, että jaksoin nousta askel-kyykystä ihan oikeasti lihaksia käyttäen, enkä vain jotenkin ylös pungertaen. Ensimmäistä kertaa koko saliharrastuksen aloitettuani oli tunne, että lihakset kannattelee, enkä vain lyllerrä vuorena eteenpäin. Oih, en kertakaikkiaan muistanut miltä sellainen tunne tuntuu, siitä on niin monta vuotta aikaa.

Tykkään niiiin paljon tuosta toiminnallisesta ohjelmasta, johon siis kuuluu kahvakuulalla heilautus, mave ja kyykky+pystysoutu. Näiden jälkeen sykkeen nosto ja seuraavat kolme liikettä, askelkyykky, vartalon kierto ja staattinen pito. Taas sykkeen nosto ja viimeiset kaksi liikettä, eli vatsat ja hyvää huomenta. Teen kaksi kierrosta, ja sykkeet hipoo pilviä. En kyllä ihan heti halua siirtyä takaisin kuntosalilaitteisiin, niillä en oikeastaan edes saanut lihaksia kipeiksi, muutamia poikkeuskertoja lukuunottamatta.

Perjantain tavoitteeseen on jäljellä enää kerrat kumpaakin harjoitetta. Tänään piti tehdä intervalli, mutta suunnitelmat menivätkin uusiksi illan osalta, niin en kerennyt mitenkään lenkille. Joka tietenkin harmitti, ja milläpäs minä harmituksen muutoin häivytän kuin syömällä, kun en kerran liikkumaan päässyt.

Olen lukenut läpi menneinä parina viikkona Mä katoan blogia, ja siinä jos missä on ihmisellä innoittava asenne! Joka kerta kun olen aamuisin lukaissut muutaman postauksen, olen saanut selkeämmän kuvan siitä miksi haluan parantua syömishäiriöstäni ja miksi haluan jaksaa harrastaa liikuntaa siinä missä muutkin. Haluan itsekin tuon saman elämänilon takaisin. Haluan tähän elämääni muutakin kuin tämän sairauden.

Parempia valintoja

Olotila on vihdoin ja viimein muuttunut parempaan päin! Alavireisyyttä ja mikään ei kiinnosta -oloa kestikin jo aivan tarpeeksi kauan, jotta se kävi jo ihan tosissaan ärsyttämään. Jospa nyt olisin taas saanut uuden vaihteen silmään ja meno olisi vähän tasaisempaa, toivoa sopii.

Tavattuani viime viikolla PT:n tavoitteeksi tuli tehdä ennen seuraavaa tapaamista, joka on tämän viikon perjantaina, kolme kertaa intervalliharjoitus ja neljä kertaa uusi toiminnallinen saliohjelma ( = pieni kuolema). Kummatkin olen tehnyt nyt kahdesti. Tuntuu hyvältä, että liikkuminen lähti taas käyntiin hyvin luonnollisesti heti, kun olin saanut karistettua ahdistuneen olotilan harteiltani. Yleensä liikunta on jäänyt tällaisten hetkien jälkeen taas kokonaan, hyvinkin pitkiksi ajoiksi. Joten kun liikkumiset menee oikeasti jo kivasti omalla painollaan, aion nyt keskittyä entistä enemmän ruokapuoleen.

Eilen surffailin useamman tunnin eri sivustoilla etsien tietoa oikeanlaisesta vitamiinien ja hivenaineiden saannista ja merkkailin muistiinpanoihin tärkeimpiä asioita. Olen ollut tietoinen superfoodeista, kukapa ei olisi, on niistä sen verran kohkattu tuossa hetki sitten, mutta nyt otin niistäkin enemmän selvää. Juttuja on kovasti puolesta ja vastaan, lähinnä itseäni kiinnosti maca, spirulina ja kookostuotteet. Kuka se nyt sitten osaa kertoa mikä on absoluuttinen totuus näiden superfoodien kanssa, tai ylipäänsä minkä tahansa tuotteiden. Onko viranomaisten suosittelemat ruoat sen turvallisempaa syötävää kuin nämä levät sun muut. Jos oikein tarkasti tutkitaan, niin tuntuu että syöpään sairastuu pelkästään jo leipää haistelemalla. Toisaalta luulisi luontaistuotteiden olevan terveellisempiä kuin yksikään syömäni lääketabletti masennukseen ja ahdistukseen. Pyörähdin ennen töihinmenoa punnitse ja säästä -liikkeessä ja ostin cashew pähkinöiden lisäksi kylmäpuristettua luomu kookosöljyä. Koitan totutella makuun käyttämällä sitä ensialkuun kanaruuissa, sen kanssa osaan mieltää kookoksen yhteensopivaksi. Ostin myös muutaman kuivatun goji -marjan maistiaiseksi, mutta pitäydyn kuitenkin mieluummin kotoisessa mustikassa. Maku ei ollut paha, mutta mustikoita saa metsästä ilmaiseksi.

Tämän päivän syömiset ja tekemiset menivät mallikkaasti, laitanpa tähän nähtäväksi mitä teen ja syön silloin, kun suklaa ei sula suussa ja sipsit rousku hampaissa

Intervallitreeni tyhjään mahaan

Aamu: Elovena pikakaurapuuro makuna proteiini+kaneli, Valo paahdettu pellavarouhe+mustikka (aivan ehdoton lisä puuroon! Suosittelen maistamaan), mustikoita ja loraus Valion luomu mustikkakeittoa, sillä pikapuuron maku oli aivan kamala ja piti saada poistettua sitä keinolla millä hyvänsä. Yleensä syön myllyn parhaan kaurahiutale+kuitu puuroa ja aina veteen keitettynä. Lisäksi söin vielä Valion ProFeel persikkarahkan ja vettä hurjasti.

Reipas kävely salille 15-20min+toiminnallinen salitreeni, joka pitää sykkeen sen verran korkealla, että aika-ajoin tuntuu siltä kuin voisi vain oksentaa+loppuverryttely ja venyttelyt

Lounas: iso kulhollinen salaattia Picnicissä, lisänä kanafilettä, lämminsavulohta, loraus kastiketta ja täysjyväpatongin pala, sekä mango-ananassmoothie. Vettä myös reilusti

Töissä välipalana Ehrmann maitorahka ja purkillinen ananasta sekä paljon vettä. Päivälliseksi kanaa ja riisiä. Jonkun ajatuskatkon myötä en ostanut vihanneksia lainkaan?! Normaalisti olisin syönyt miniluumutomaatteja ja kurkkua lisäksi.

Kotona ryytyneenä iltapalaksi söin 2 Vaasan miniruispalaa, välissä sipaisut oivariinia ja 2 Valion 5% sulatejuustoa, vähän tonnikalaa ja muutama miniluumutomaatti ja paljon mustikoita ja vettä.

Mahassa on ihana olo, aivan toista kuin mitä tässä pari viimeviikkoa on ollut. Näin kun tajuaisisyödä aina!