Kahden viikon salilla käymättömyys meni tänään vihdoin ja viimein rikki. Tuskin olisin saanut itsestäni mitään irti saliohjelmallani, sillä ylitsepääsemätön velttous/ei kiinnosta olotila söi motivaatiota, joten ajattelin fiksusti ja menin ohjatulle tunnille. Se olikin toinen kerta kun nyt tämän aloituksen jälkeen kävin tunnilla. Olotila oli sielläkin ikävä kyllä ahdistunut, ja loppua kohden energia oli täysin loppu ja mieli kiukkuinen. Tunnille osallistui myös yksi tuttu henkilö lähipiiristäni, sekä sellainen henkilö mikä kävi aikoinaan useasti samoilla tunneilla kanssani. Silloin olin 40 kiloa laihempi ja jaksoin tehdä hieman toisenlaisilla painoilla liikkeet, punnerrukset eivät näyttäneet naurettavilta pyllistyksiltä ja vatsalihasliikkeet meni ilman huijaamista. Huomasin, että tämä henkilö tunnisti minut välittömästi, ja muisti minut vuosien takaa. Ilman noita seikkoja olisin selvinnyt body pumpista ihan ok fiiliksellä. Tiedän että en olisi saanut välittää tuollaisista seikoista, mutta minkäs teet kun pää ei tottele.
Minulla olisi ollut aamulla tapaaminen PT:n kanssa uuden toiminnallisen saliohjelman puitteissa, mutta arvatkaa kuka huonomuistinen unohti tyystin koko asian? PT soitti ja kyseli perään, kyllä harmitti kun tajusin missanneeni tapaamisen. Olen joutunut olemaan kipeiden lasten kanssa kotona koko viikon, niin en tullut yhtään vilkaisseeksi kalenteria ja olen muutenkin ihan pihalla normirutiineista. Uuden ohjelman opettelu jää sitten tiistaille.
En meinaa saada ahdistuneisuuden tunteita peitottua ollenkaan. Huominen töihinmenokin on pyörinyt mielessä jo toista päivää, eikä se ole ollut kovin innostavaa. Kunpa saisinkin vain jäädä omaan kotiin, eikä tarvitsisi lähteä ovesta ulos ollenkaan. Minulla on niin ruma olo sisäisesti ja ulkoisesti. Pumpissakaan en kestänyt katsoa yhtään itseäni peilistä, pois lähtiessä hissiin tuli muitakin ihmisiä ja meinasin flipata viimeistään siinä vaiheessa. Kaupassa yritin kulkea ja käyttäytyä kuin varjo, tässä tapauksessa maailman isoin varjo.
Aavistan kyllä, että huominen työpäivä on ihan mukava ja haluan mennä heti huomenna salille uudestaan. Nyt vaan olen hetkeksi pudonnut pois rutiineista ja syventynyt liiaksi oman pään sisäisiin juttuihin. Siksi kotoa lähteminen tuntuu niin vaikealta. Täällä on niin paljon turvallisempaa.
perjantai 26. huhtikuuta 2013
maanantai 22. huhtikuuta 2013
Laihiksellako?
Olen miettinyt miettimästä päästyäni, että mikä meni vikaan? Miksi koin paremmaksi alkaa syöpöttelemään, kuin pysyä sovituissa asioissa ja määrissä, koska ne kuitenkin teki minulle hyvää ja olin asioihin tyytyväinen. Päädyin seuraavanlaiseen tulokseen: huomasin laihtuvani huomaamatta sen seurauksena, että olin syönyt jo yli viikon ajan normaalisti ja käynyt liikkumassa. Pääni sisällä käänsin laihtumiseni niin päin, että olen nyt laihiksella (vaikka oikeasti siitä ei ollut edelleenkään kyse missään vaiheessa). IIIK!! Laihis tarkoittaa pääni sisällä salaatinlehtiä ja naurettavan pieniä annoksia, huutavaa nälkää ja kärvistelyä. Silloinhan ei voi syödä hyvin ja liikkua kohtuudella, ei saa syödä enää ikinä herkkuja eikä varsinkaan jättää yhtäkään lepopäivää, ettei vain liho. Ja joka aamu on käytävä vaa'alla, mielellään illallakin, jolloin painon tulee olla vähemmän kuin aamulla. Muuten olen syönyt liikaa ja olen pilannut tämän koko homman. Pään sisällä takoo sen hyvän olon sijasta vain ajatus "nyt on pakko laihtua, olen laihiksella". Tästä säikähtäneenä on parempi alkaa syömään ihan hulluna, koska ainakin siinä olen onnistuja. Laihiksen mokaan joka tapauksessa.
No voi itkut mun kanssani!
Tästä siis opimme nähtävästi sen, että minulle ei pidetä tarkkaa kcal määrärajaa, koska otan siitä kamalat paineet jos ylitän sen pienestikin. Eikä minulla myöskään toimi kerran viikossa karkkipäivä, koska jos satun ottamaan jonain muuna päivänä jonkun tarjoaman karkin tms. ajattelen heti kaiken olevan täysin pilalla, koska en olisi saanut tehdä noin, säännöissä ei lukenut. Nuo molemmat rajoitteet vahvistavat minussa oloa olevani laihiksella, joka taas säikäyttää minut ja saa asiat pois raiteiltaan. Positiivisena asiana PT näki sen, että tajuan nämä kaikki itse, ymmärrän mitä minun tulee tehdä eritavalla jos jokin juttu ei toimi. Hänen kanssaan on mukava pohtia näitä, koska hän ei tuomitse, vaan on ymmärtäväinen ja ohjaa taas oikealle uralle. Positiivista on myös se, että niinä päivinä kun olin saanut ennen tätä isoa repsahdusta täytettyä ruokapäiväkirjaa, olen osannut syödä oikein. PT:n ei tarvinnut puuttua ruokavalintoihini, sillä ne olivat kaikki olleet ihan hyviä. Ei myöskään laitettu minulle mitään kilo-tai senttimäärää mitä pitäisi seuraavassa punnituksessa olla pois. Ainoa tavoite on saada mitat laskemaan alaspäin, määrillä ei ole merkitystä.
On se pää kummallinen vekotin. Toivottavasti saisin sen toimimaan mahdollisimman pian normaalimmin.
No voi itkut mun kanssani!
Tästä siis opimme nähtävästi sen, että minulle ei pidetä tarkkaa kcal määrärajaa, koska otan siitä kamalat paineet jos ylitän sen pienestikin. Eikä minulla myöskään toimi kerran viikossa karkkipäivä, koska jos satun ottamaan jonain muuna päivänä jonkun tarjoaman karkin tms. ajattelen heti kaiken olevan täysin pilalla, koska en olisi saanut tehdä noin, säännöissä ei lukenut. Nuo molemmat rajoitteet vahvistavat minussa oloa olevani laihiksella, joka taas säikäyttää minut ja saa asiat pois raiteiltaan. Positiivisena asiana PT näki sen, että tajuan nämä kaikki itse, ymmärrän mitä minun tulee tehdä eritavalla jos jokin juttu ei toimi. Hänen kanssaan on mukava pohtia näitä, koska hän ei tuomitse, vaan on ymmärtäväinen ja ohjaa taas oikealle uralle. Positiivista on myös se, että niinä päivinä kun olin saanut ennen tätä isoa repsahdusta täytettyä ruokapäiväkirjaa, olen osannut syödä oikein. PT:n ei tarvinnut puuttua ruokavalintoihini, sillä ne olivat kaikki olleet ihan hyviä. Ei myöskään laitettu minulle mitään kilo-tai senttimäärää mitä pitäisi seuraavassa punnituksessa olla pois. Ainoa tavoite on saada mitat laskemaan alaspäin, määrillä ei ole merkitystä.
On se pää kummallinen vekotin. Toivottavasti saisin sen toimimaan mahdollisimman pian normaalimmin.
sunnuntai 21. huhtikuuta 2013
Haaste
Sain ensimmäisen haasteeni, kiitos siitä hajoitajahallitse :)
Haasteen tarkoituksena on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään
2. Haastetun pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen
3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusilla haastetuille
4. Pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
5. Jokaisen pitää kertoa, kenet on haastanut
6. Ei takaisin haastamista.
Ensin 11 asiaa minusta
1. Pidän lukemisesta, musiikista, käsitöistä, liikkumisesta, keväästä ja perjantaipäivistä
2. Peitän sisäisen pahanoloni herkästi muilta, paitsi kotona olen sellainen kuin olen.
3. Rakastan tanssimista, mutta tanssin vain kun olen tarpeeksi humalassa. Sitä tapahtuu muutaman kerran vuodessa.
4. Kyllästyn nopeasti, tarvitsen paljon vaihtelua.
5. Ärsyynnyn helposti tooooodellllla hiiiiitaaaiiiisiiiinnnn ja maalaisjärjettömiin ihmisiin.
6. Yritän ajatella kaikista ihmisistä lähtökohtaisesti hyvää. Minulle ei riitä perusteluksi se, että joku muu sanoi tuon olevan huono ihminen.
7. Meillä on koira ja hamsteri. Tahtoisin vielä kissan.
8. Tahtoisin olla yksityiselämässäni aktiivinen, paljon aikaansaava ja vähän extreme. Oikeasti olen laiska, tavallinen ja liian mukavuudenhaluinen.
9. Pelkään hämähäkkejä ja pimeää.
10. Olen ihminen, jota on helppo lähestyä ja jolle on helppo puhua. Pidän muiden ihmisten auttamisesta ja hymyn saamisesta toisen kasvoille.
11. Elämänohjeeni on "tee toisille niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän"
Haastekysymykset
1. Tuletko toimeen itsesi kanssa? Vaihtelevasti. Joskus raivoan itselleni typeryydestä, tavaroiden hukkaamisesta, muistamattomuudesta, huonosti valituista sanoista... Olen kuulema muiden mielestä ylipäänsä liian ankara itselleni. En vain tykkää tehdä virheitä, vaikka tiedostan että se on hyvinkin inhimillistä.
2. Miksi pidät blogia, miten se vaikuttaa sinuun? Ryhdyin pitämään blogia, jotta saisin oman pääni sisällä myllertävät asiat järjestykseen ja löytäisin vertaistukea. Koen blogin pitämisen voimaannuttavana ja olen saanut jo nyt oivalluksia miksi teen niin tai näin ja missä tilanteissa.
3. Oletko unelma-ammatissasi tai tiedätkö mikä sinusta tulee isona? En ole. Kaupan alalle ajauduin puolivahingossa opiskelujeni lomassa tullessani täysi-ikäiseksi. Olen opiskellut kolmeen eri ammattiin (pidän uuden oppimisesta), siitä huolimatta olen tainnut pelätä muutosta liiaksi mennäkseni muualle töihin. En luota kykyihini tai osaamiseeni. Tahtoisin olla täydellinen siinä mitä teen, ja epäonnistuminen pelottaa liikaa. Tilanteeni on tällä hetkellä kuitenkin ihan ok, sillä työni on monipuolista ja olen tällä alalla moniosaaja. Haavenani olisi olla joko taittaja, puheterapeutti tai perhetyöntekijä.
4. Uskotko olevasi onnellisempi tavoitepainossasi tai tavoitekunnossasi? Uskoisin olevani. En häpeäisi itseäni niin paljon ja uskaltaisin olla rohkeammin ulospäin se, mikä olen nyt sisäisesti.
5. Onko sinulla haaveita joita et uskalla toteuttaa? miksi et? Haaveita minulla on monia. Toiset jäävät toteutumatta luultavasti sen takia, että en omista kultakaivosta. Toiset saattaisin saada toteutettua jos olisin rohkeampi. Näistä kumpaankin liittyy suurin haaveeni, saada mahdollisuus asua vuosi tai muutama ulkomailla perheeni kanssa. Tässäkin asiassa pelot liittyvät epäonnistumiseen. Mitä jos en pärjääkään?
6. Millä herkuttelet? Hyvällä ruualla = pihvi, kermaiset perunat, ihana kastike + samenttinen creme brulee. Jos mietitään kevyempää vaihtoehtoa, niin löysin vastikään sellaisen makunautinnon kuin mustikka skyr ja mansikat, se oli äärimmäisen hyvää ja tyydytti lohturuokahalun.
7. Mistä saat energiaa, mikä on ihanaa? Kevät ja auringonpaiste. Hyväntuuliset ja pyyteettömät ihmiset. Liikunta ja hien irtoaminen. Lasten nauru ja rakkaus.
8. Pelkäätkö hammaslääkäriä? Pelkään, tai ehkä enemminkin inhoan. Olisi pitänyt käydä jo viimevuonna, mutta olen vitkutellut ja vatkutellut.
9. Vinkkisi painonpudoktukseen? Älä mieti sitä painonpudottamisena. Mieti sitä uuden harrastuksen aloittamisena ja uusien hyvien ruokien löytämisenä ja syömisenä.
10. Onko sinulla esikuvaa/esikuvia? kuka? Ei minulla taida olla. En ihannoi ketään tiettyä henkilöä. Enemmänkin arvostan heitä, jotka ovat saaneet paljon hyvää aikaan joko itselleen tai muille, olemalla esimerkillinen ja aidosti välittävä.
11. Mitä odotat seuraavalta vuodelta? Että elämässäni olisi enemmän ylensyönnittömiä päiviä kuin ylensyöntipäiviä. Että saisin uuden haasteen työelämässä. Että olisin rohkeampi.
11. kysymystä haastetuille
1. Ensimmäinen muistosi?
2. Mitä teet/ajattelet, jos vastaan kävelee ihminen joka hymyilee sinulle?
3. Luonteesi parhain ja pahin puolesi? miksi mielestäsi nämä?
4. Mitä sitten, kun olet päässyt tavoitteeseesi?
5. Mitä tahtoisit elämääsi juuri nyt?
6. Miten rentoudut?
7. Kesken kiivaan keskustelun tajuat olevasi väärässä. Jatkatko valitsemallasi tiellä, vai voitko myöntää tappion?
8. Tekeekö mielestäsi raha onnelliseksi? miksi?
9. Löytyykö kaapistasi luurankoja? Jos, niin kerro yksi?
10. Totanoinniiku, mitä niiku sanaa ööö inhoat totanoinniiku yli kaiken, tiäx?
11. Oletko mielestäsi onnekas?
Jos kysymykset menee liian henkilökohtaiseksi, voit muuttaa vapaasti kysymysmuotoa tai jopa koko kysymyksen :)
Haastan (ihan kovin pajon ei ole vielä kerennyt tulemaan näitä tuttuja blogeja...)
Amandan ja Taatelin
Haasteen tarkoituksena on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään
2. Haastetun pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen
3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusilla haastetuille
4. Pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
5. Jokaisen pitää kertoa, kenet on haastanut
6. Ei takaisin haastamista.
Ensin 11 asiaa minusta
1. Pidän lukemisesta, musiikista, käsitöistä, liikkumisesta, keväästä ja perjantaipäivistä
2. Peitän sisäisen pahanoloni herkästi muilta, paitsi kotona olen sellainen kuin olen.
3. Rakastan tanssimista, mutta tanssin vain kun olen tarpeeksi humalassa. Sitä tapahtuu muutaman kerran vuodessa.
4. Kyllästyn nopeasti, tarvitsen paljon vaihtelua.
5. Ärsyynnyn helposti tooooodellllla hiiiiitaaaiiiisiiiinnnn ja maalaisjärjettömiin ihmisiin.
6. Yritän ajatella kaikista ihmisistä lähtökohtaisesti hyvää. Minulle ei riitä perusteluksi se, että joku muu sanoi tuon olevan huono ihminen.
7. Meillä on koira ja hamsteri. Tahtoisin vielä kissan.
8. Tahtoisin olla yksityiselämässäni aktiivinen, paljon aikaansaava ja vähän extreme. Oikeasti olen laiska, tavallinen ja liian mukavuudenhaluinen.
9. Pelkään hämähäkkejä ja pimeää.
10. Olen ihminen, jota on helppo lähestyä ja jolle on helppo puhua. Pidän muiden ihmisten auttamisesta ja hymyn saamisesta toisen kasvoille.
11. Elämänohjeeni on "tee toisille niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän"
Haastekysymykset
1. Tuletko toimeen itsesi kanssa? Vaihtelevasti. Joskus raivoan itselleni typeryydestä, tavaroiden hukkaamisesta, muistamattomuudesta, huonosti valituista sanoista... Olen kuulema muiden mielestä ylipäänsä liian ankara itselleni. En vain tykkää tehdä virheitä, vaikka tiedostan että se on hyvinkin inhimillistä.
2. Miksi pidät blogia, miten se vaikuttaa sinuun? Ryhdyin pitämään blogia, jotta saisin oman pääni sisällä myllertävät asiat järjestykseen ja löytäisin vertaistukea. Koen blogin pitämisen voimaannuttavana ja olen saanut jo nyt oivalluksia miksi teen niin tai näin ja missä tilanteissa.
3. Oletko unelma-ammatissasi tai tiedätkö mikä sinusta tulee isona? En ole. Kaupan alalle ajauduin puolivahingossa opiskelujeni lomassa tullessani täysi-ikäiseksi. Olen opiskellut kolmeen eri ammattiin (pidän uuden oppimisesta), siitä huolimatta olen tainnut pelätä muutosta liiaksi mennäkseni muualle töihin. En luota kykyihini tai osaamiseeni. Tahtoisin olla täydellinen siinä mitä teen, ja epäonnistuminen pelottaa liikaa. Tilanteeni on tällä hetkellä kuitenkin ihan ok, sillä työni on monipuolista ja olen tällä alalla moniosaaja. Haavenani olisi olla joko taittaja, puheterapeutti tai perhetyöntekijä.
4. Uskotko olevasi onnellisempi tavoitepainossasi tai tavoitekunnossasi? Uskoisin olevani. En häpeäisi itseäni niin paljon ja uskaltaisin olla rohkeammin ulospäin se, mikä olen nyt sisäisesti.
5. Onko sinulla haaveita joita et uskalla toteuttaa? miksi et? Haaveita minulla on monia. Toiset jäävät toteutumatta luultavasti sen takia, että en omista kultakaivosta. Toiset saattaisin saada toteutettua jos olisin rohkeampi. Näistä kumpaankin liittyy suurin haaveeni, saada mahdollisuus asua vuosi tai muutama ulkomailla perheeni kanssa. Tässäkin asiassa pelot liittyvät epäonnistumiseen. Mitä jos en pärjääkään?
6. Millä herkuttelet? Hyvällä ruualla = pihvi, kermaiset perunat, ihana kastike + samenttinen creme brulee. Jos mietitään kevyempää vaihtoehtoa, niin löysin vastikään sellaisen makunautinnon kuin mustikka skyr ja mansikat, se oli äärimmäisen hyvää ja tyydytti lohturuokahalun.
7. Mistä saat energiaa, mikä on ihanaa? Kevät ja auringonpaiste. Hyväntuuliset ja pyyteettömät ihmiset. Liikunta ja hien irtoaminen. Lasten nauru ja rakkaus.
8. Pelkäätkö hammaslääkäriä? Pelkään, tai ehkä enemminkin inhoan. Olisi pitänyt käydä jo viimevuonna, mutta olen vitkutellut ja vatkutellut.
9. Vinkkisi painonpudoktukseen? Älä mieti sitä painonpudottamisena. Mieti sitä uuden harrastuksen aloittamisena ja uusien hyvien ruokien löytämisenä ja syömisenä.
10. Onko sinulla esikuvaa/esikuvia? kuka? Ei minulla taida olla. En ihannoi ketään tiettyä henkilöä. Enemmänkin arvostan heitä, jotka ovat saaneet paljon hyvää aikaan joko itselleen tai muille, olemalla esimerkillinen ja aidosti välittävä.
11. Mitä odotat seuraavalta vuodelta? Että elämässäni olisi enemmän ylensyönnittömiä päiviä kuin ylensyöntipäiviä. Että saisin uuden haasteen työelämässä. Että olisin rohkeampi.
11. kysymystä haastetuille
1. Ensimmäinen muistosi?
2. Mitä teet/ajattelet, jos vastaan kävelee ihminen joka hymyilee sinulle?
3. Luonteesi parhain ja pahin puolesi? miksi mielestäsi nämä?
4. Mitä sitten, kun olet päässyt tavoitteeseesi?
5. Mitä tahtoisit elämääsi juuri nyt?
6. Miten rentoudut?
7. Kesken kiivaan keskustelun tajuat olevasi väärässä. Jatkatko valitsemallasi tiellä, vai voitko myöntää tappion?
8. Tekeekö mielestäsi raha onnelliseksi? miksi?
9. Löytyykö kaapistasi luurankoja? Jos, niin kerro yksi?
10. Totanoinniiku, mitä niiku sanaa ööö inhoat totanoinniiku yli kaiken, tiäx?
11. Oletko mielestäsi onnekas?
Jos kysymykset menee liian henkilökohtaiseksi, voit muuttaa vapaasti kysymysmuotoa tai jopa koko kysymyksen :)
Haastan (ihan kovin pajon ei ole vielä kerennyt tulemaan näitä tuttuja blogeja...)
Amandan ja Taatelin
torstai 18. huhtikuuta 2013
Vastatuuleen
Kyllä se on taas melkoista räpistelemistä tämä minun touhu. Mikään ei kiinnosta ja kaikki on ihan kakkaa. Syömiset on tietenkin ihan hakusessa ja salillakaan en ole viime viikon jälkeen käynyt. Tänään sentään lähdin lenkille kun vihdoin ja viimein revin itseni vaille 11 ylös sängystä. Sain vähän energiaa ja hyvää mieltä.
Alkuviikon salilla käymättömyys oli kylläkin ihan harkittu ratkaisu, sillä päätin tehdä kevätsiivouksen kotona. Maanantain osalta se tosin lykkääntyi yllättävän sairaalakäynnin vuoksi. Kyseessä ei ollut mitään vakavaa, mutta tuhlaantuihan siinä koko ilta päivystyksessä istuessa. Tiistaina siivous saatiin tehtyä, jäi vain ikkunanpesua vajaaksi. Eilisen iltapäivän ja illan kulutin kaupungilla hoitamatta jääneitä asioita hoidellen. Että en minä ihan takapuoli homeessa sentään ole maannut, vaikka en salille asti olekaan päässyt. Silti tuntuu että olen vain lusmunnut, johtunee varmasti suurimmalta osin siitä, että syömiset ja ruokapäiväkirjan täyttäminen ovat epäonnistuneet.
Oravanpyörä on hieman taas saanut vauhtia päässäni, ja tahtoisin lopettaa sen pyörimisen, ennen kuin vauhti yltyy taas sietämättömäksi. En tahdo ahdistua, se on niin ankea fiilis.
Alkuviikon salilla käymättömyys oli kylläkin ihan harkittu ratkaisu, sillä päätin tehdä kevätsiivouksen kotona. Maanantain osalta se tosin lykkääntyi yllättävän sairaalakäynnin vuoksi. Kyseessä ei ollut mitään vakavaa, mutta tuhlaantuihan siinä koko ilta päivystyksessä istuessa. Tiistaina siivous saatiin tehtyä, jäi vain ikkunanpesua vajaaksi. Eilisen iltapäivän ja illan kulutin kaupungilla hoitamatta jääneitä asioita hoidellen. Että en minä ihan takapuoli homeessa sentään ole maannut, vaikka en salille asti olekaan päässyt. Silti tuntuu että olen vain lusmunnut, johtunee varmasti suurimmalta osin siitä, että syömiset ja ruokapäiväkirjan täyttäminen ovat epäonnistuneet.
Oravanpyörä on hieman taas saanut vauhtia päässäni, ja tahtoisin lopettaa sen pyörimisen, ennen kuin vauhti yltyy taas sietämättömäksi. En tahdo ahdistua, se on niin ankea fiilis.
maanantai 8. huhtikuuta 2013
Oivallus
Onnistumisen riemu on huikaiseva! Tätä tunnetta olen kaivannut elämääni, toivottavasti tämä on kestävämpi olotila kuin yhden viikon mittainen, se totisesti olisi piristävää. Olen pystynyt olemaan kokonaiset 7 päivää ilman ahmintaa, ja jopa ilman ylensyöntiä! En muista koska viimeksi olisin pystynyt olemaan normaalilla ruokavaliolla näin pitkään, syödyt kaloritkin pysyivät joka päivä alle kulutuksen. Siitä täytyy olla aikaa useampia kuukausia. Voitte siis uskoa kuinka iloinen olen tästä tahdonvoiman murusesta. Tiedän, ei tämä syömishäiriö ole todellakaan selätetty, eikä parantuminen käy kädenkäänteessä vaikka olo olisikin ylivertainen. Mutta varovainen toive on, että olisin saanut pienen niskalenkin tästä hullunmyllystä. Vaa'alle nousin tänään, koska olo tuntui kevyemmältä. Lukemat ennen aamupalaa olikin 134,3kg. Miehen kanssa on menossa pieni veto, joka aloitettiin viikko sitten kun tuskailin kurjaa oloani ahmimisen jälkeen. Se, kumpi saa pudotettua 10 kg kesäkuun alkuun mennessä, saa käyttöönsä 100e omiin juttuihinsa, eli lähinnä omiin harrastuksiin.
Tämähän vaikuttaa paljon myös muuhunkin elämääni. Esimerkiksi raha-asiat ei jaksa kiinnostaa, sillä syömisiini menee kuukaudessa niin paljon rahaa, että olen jatkuvassa kädestä-suuhun kierteessä, enkä saa säästettyä senttiäkään. Ahdistusta lisää tieto siitä, että oikeasti minulla ei olisi varaa ostaa sellaisia määriä ruokaa, kuin mitä kuukaudessa ostan. Siksi saattaa mennä koko kuukausikin, etten käy kertaakaan katsomassa saldoa. Kuulen sitten viimeistään mieheltä, että olen ylittänyt tilini, tai huomaan, ettei korttini enää toimi. Tällä viikolla olen järjestellyt ja järkeistänyt raha-asioita hieman paremmalle tolalle, ja se on tuonut myös hyvää mieltä.
Tapasin reilun viikon tauon jälkeen PT:n. Juttelimme vajaa 2h ruuasta, syömisestä, eri metodeista syömisen tiedostamiseksi ja muutenkin fiiliksistä. Sovimme myös uudet tavoitteet ja teimme pikaintervalliharjoituksen, joka tulee nyt saliohjelman rinnalle. Kesää kohden harjoitus on tarkoitus siirtää tehtäväksi ulkona. Kyseessä on siis kävelyharjoitus jonka teen juoksumatolla, näin aluksi kävelen 4 min. kohtalaisella nopeudella, sen jälkeen 1,5 min. suurella nopeudella jne. Lieneekö sitten kesällä tarkoitus mennä juosten nuo pyrähdykset, en muistanut sitä kysyä.
Uusina tavoitteina minulle tuli pitää maanantaista alkaen 2 viikkoa ruokapäiväkirjaa, päivittäinen kcal määrän pitää jäädä alle 2000. Karkkipäivä olisi kerran viikossa ja sain itse päättää mitä haluaisin silloin syödä ja mistä olen valmis luopumaan. Valitsin 75g sipsiä ja suklaapatukan, luovuin limsasta ja karkeista. Sain myös vapauden valita minkälaista ruokaa syön tuon 2000kcal edestä. Valitsin vihannekset, hedelmät, lihan/kalan ja täysjyväpastan/riisin, rahkat ja marjat yms. Vaihtoehtona olisi ollut 1700kcal mäkkiruoka (olin onnistunut pääsiäisenä vetämään muunmuassa sellaisen napaani) ja puuroaamiainen/pv. Ei ollut kovin vaikea valinta, varsinkaan kun muistelen minkälaiseen oloon heräsin pääsiäissunnuntaina ja -maanantaina, kun olin ahminut lauantai ja sunnuntaipäivät sillä tavoin, että en seuraavana aamuna edes muistanut mitä kaikkea olin syönyt. Päiväkirjamerkinnöissä pääsin 4000kcal tuntumiin puolin ja toisin, mutta siinä oli vain ne mitkä muistin syöneeni, en ihmettele, vaikka kalorit olisivat olleet jopa 1000-2000 korkeammat.
Puhuimme myös urheilupsykologiasta, josta PT halusi ottaa minulle käyttöön mielikuvitusviivan. Urheilijat kuulema käyttävät tätä keinoa tyhjentääkseen mielensä turhilta ajatuksilla jotka voisivat häiritä suoritusta. He asettavat mielikuvitusviivan johonkin kohtaan ja päättävät, että kun ylitän tuon viivan, unohdan mielestäni kaikki turhat asiat. Minulla se on käytössä siten, että liimasin pinkinvärisen teipin lattiaan, jonka kohdalla minulla on vielä aikaa pysähtyä ajattelemaan miksi olen menossa jääkaapille. Tällä pyritään välttämään tiedostamaton-, sekä tunnesyönti, ja tietenkin näistä johtuvaa ahmintaa. Laitan myös keittiön seinälle listan, johon minun, tai minulle syömistä keittiöstä tuovan, tulee merkitä miksi ja mitä haki. Tämäkin lisää tietoisuutta syömiseni suhteen. Kahden viikon päästä nähdään onko näillä toimilla ollut mitään vaikutusta syömisen hallintaan. Suurin toiveeni on nyt tällä hetkellä pystyä olemaan tulevat kaksi viikkoa ilman syöpöttelyjä, viikko on jo onnistuneesti takana.
Sain toissaviikolla aivan mielettömän oivalluksen yksien salitreenien jälkeen. Olen ollut koko elämäni vailla jotain sellaista mistä tykkäisin oikein kovasti ja missä olisin hyvä. Yhtäkkiä sitten tajusin, että liikunta on minulle juuri tuollainen asia. Sikäli ehkä vähän ironista, että olen tämän kokoinen ja ollut liikkumaton ihminen suurimman osaa elämästäni, mutta joka kerta kun aloitan liikuntaharrastuksen olen onnellinen ja mietin, että tätä haluaisin tehdä aina. Minulle ei ole hankalaa eikä epämiellyttävää harrastaa liikuntaa, rakastan sitä puhdistavaa tunnetta kun hiki tippuu ja hengästyttää. Treenien ja suihkun jälkeen olo on todella euforinen, tuntuu että pystyn mihin vain. Päämääränäni on päästä siihen kuntoon, että pystyn aloittamaan polven ja nilkan puolesta tanssin, se on ehkäpä toiseksi parasta maailmassa mitä teidän.
Tervetuloa uusille lukijoille! :)
Tämähän vaikuttaa paljon myös muuhunkin elämääni. Esimerkiksi raha-asiat ei jaksa kiinnostaa, sillä syömisiini menee kuukaudessa niin paljon rahaa, että olen jatkuvassa kädestä-suuhun kierteessä, enkä saa säästettyä senttiäkään. Ahdistusta lisää tieto siitä, että oikeasti minulla ei olisi varaa ostaa sellaisia määriä ruokaa, kuin mitä kuukaudessa ostan. Siksi saattaa mennä koko kuukausikin, etten käy kertaakaan katsomassa saldoa. Kuulen sitten viimeistään mieheltä, että olen ylittänyt tilini, tai huomaan, ettei korttini enää toimi. Tällä viikolla olen järjestellyt ja järkeistänyt raha-asioita hieman paremmalle tolalle, ja se on tuonut myös hyvää mieltä.
Tapasin reilun viikon tauon jälkeen PT:n. Juttelimme vajaa 2h ruuasta, syömisestä, eri metodeista syömisen tiedostamiseksi ja muutenkin fiiliksistä. Sovimme myös uudet tavoitteet ja teimme pikaintervalliharjoituksen, joka tulee nyt saliohjelman rinnalle. Kesää kohden harjoitus on tarkoitus siirtää tehtäväksi ulkona. Kyseessä on siis kävelyharjoitus jonka teen juoksumatolla, näin aluksi kävelen 4 min. kohtalaisella nopeudella, sen jälkeen 1,5 min. suurella nopeudella jne. Lieneekö sitten kesällä tarkoitus mennä juosten nuo pyrähdykset, en muistanut sitä kysyä.
Uusina tavoitteina minulle tuli pitää maanantaista alkaen 2 viikkoa ruokapäiväkirjaa, päivittäinen kcal määrän pitää jäädä alle 2000. Karkkipäivä olisi kerran viikossa ja sain itse päättää mitä haluaisin silloin syödä ja mistä olen valmis luopumaan. Valitsin 75g sipsiä ja suklaapatukan, luovuin limsasta ja karkeista. Sain myös vapauden valita minkälaista ruokaa syön tuon 2000kcal edestä. Valitsin vihannekset, hedelmät, lihan/kalan ja täysjyväpastan/riisin, rahkat ja marjat yms. Vaihtoehtona olisi ollut 1700kcal mäkkiruoka (olin onnistunut pääsiäisenä vetämään muunmuassa sellaisen napaani) ja puuroaamiainen/pv. Ei ollut kovin vaikea valinta, varsinkaan kun muistelen minkälaiseen oloon heräsin pääsiäissunnuntaina ja -maanantaina, kun olin ahminut lauantai ja sunnuntaipäivät sillä tavoin, että en seuraavana aamuna edes muistanut mitä kaikkea olin syönyt. Päiväkirjamerkinnöissä pääsin 4000kcal tuntumiin puolin ja toisin, mutta siinä oli vain ne mitkä muistin syöneeni, en ihmettele, vaikka kalorit olisivat olleet jopa 1000-2000 korkeammat.
Puhuimme myös urheilupsykologiasta, josta PT halusi ottaa minulle käyttöön mielikuvitusviivan. Urheilijat kuulema käyttävät tätä keinoa tyhjentääkseen mielensä turhilta ajatuksilla jotka voisivat häiritä suoritusta. He asettavat mielikuvitusviivan johonkin kohtaan ja päättävät, että kun ylitän tuon viivan, unohdan mielestäni kaikki turhat asiat. Minulla se on käytössä siten, että liimasin pinkinvärisen teipin lattiaan, jonka kohdalla minulla on vielä aikaa pysähtyä ajattelemaan miksi olen menossa jääkaapille. Tällä pyritään välttämään tiedostamaton-, sekä tunnesyönti, ja tietenkin näistä johtuvaa ahmintaa. Laitan myös keittiön seinälle listan, johon minun, tai minulle syömistä keittiöstä tuovan, tulee merkitä miksi ja mitä haki. Tämäkin lisää tietoisuutta syömiseni suhteen. Kahden viikon päästä nähdään onko näillä toimilla ollut mitään vaikutusta syömisen hallintaan. Suurin toiveeni on nyt tällä hetkellä pystyä olemaan tulevat kaksi viikkoa ilman syöpöttelyjä, viikko on jo onnistuneesti takana.
Sain toissaviikolla aivan mielettömän oivalluksen yksien salitreenien jälkeen. Olen ollut koko elämäni vailla jotain sellaista mistä tykkäisin oikein kovasti ja missä olisin hyvä. Yhtäkkiä sitten tajusin, että liikunta on minulle juuri tuollainen asia. Sikäli ehkä vähän ironista, että olen tämän kokoinen ja ollut liikkumaton ihminen suurimman osaa elämästäni, mutta joka kerta kun aloitan liikuntaharrastuksen olen onnellinen ja mietin, että tätä haluaisin tehdä aina. Minulle ei ole hankalaa eikä epämiellyttävää harrastaa liikuntaa, rakastan sitä puhdistavaa tunnetta kun hiki tippuu ja hengästyttää. Treenien ja suihkun jälkeen olo on todella euforinen, tuntuu että pystyn mihin vain. Päämääränäni on päästä siihen kuntoon, että pystyn aloittamaan polven ja nilkan puolesta tanssin, se on ehkäpä toiseksi parasta maailmassa mitä teidän.
Tervetuloa uusille lukijoille! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)