Viikon aloitus

Viikonloppu meni ohi töiden merkeissä, jäi vähän epämääräinen olo kun ei ollut edes sunnuntaita vapaana. Tuntuu, ettei viimeviikko vaihtunut vielä täksi viikoksi, vaikka kai se maanantai on taas menoillaan.

Hieman taas turhauttaa tuo herkkujen syönti viikonloppuna, ja sekin, etten päässyt salille kumpanakaan päivänä. Kun katson ruokapäiväkirjaa, huomaan, että olen onnistunut kahtena päivänä pitämään syömiset 2000kcal tietämissä, yhtenä päivänä 2500kcal joka sekin on oikein mainio, mutta taas neljänä päivänä yli 3500kcal!! Missä seinä mihin voisi päätä hakata?
Plussana mainittakoon, että olen pitänyt ruokarytmin kohdillaan kuutena päivänä viime viikolla, aivan loistavaa minä! Varsinaista ahmintaa ei ole ollut koko viikkona ja syömisetkään ei näytä pahalta minään päivänä ennen iltapalaa. Siitä se sitten on luiskahtanut noina ison kcal päivinä ihan raiteiltaan. Miksi?

Välillä, kuten tänään, tuntuu taas niin tahmealta tämä meno. Olen syönyt eilen melkein 4000kcal edestä, ja pää on yhtä puuroa. En oikeastaan edes muista eilisestä yhtään mitään. Toki töissäkin oli niin kiire, että jouduin juoksujalkaa etenemään, jotta olisin saanut kaikki työt tehtyä. Sekin voi osaltaan vaikuttaa siihen, että olen väsynyt ja muistamaton tänään, mutta suurimmaksi osaksi syytän illalla syötyjä sipsejä, suklaata ja mäkkäriä. Nytkin tekee mieli syödä herkkuja, olen joutunut koko päivän taistelemaan, etten repsahda pahemmin. Kerkesin syödä aamiaisen ja lounaan ohella puolikkaan pääsiäismunan, 5 hedelmäkarkkia ja yhden 19g pääsiäissuklaapatukan. Jos tämä nyt jäisi tähän, niin en tuntisi huonoa omaatuntoa, mutta jotenkin minusta nyt vaan tuntuu siltä, että se ei jää tuohon. On niin saamaton olo. Jos reipastuisin, saisin tämän käännettyä vielä voitoksi, mutta millä tämän väsymyksen selättäisi, kun en taida päästä tänäänkään salille.

Suren jo nyt, että päivä on kohta illassa, enkä ole tehnyt yhtään mitään. Vapaapäivä menee hukkaan vaihtaessani sohvalla asennosta toiseen.

Haukkuja

Suuria ja pieniä haukkuja. Haukkuja makeasta ja suolaisesta. Vielä vähän suolaisesta, ja sitten vielä makeasta. Vieläkin vähän ja paljon sen jälkeen. Siltikin tekisi jotain vielä vähän mieli? 

Mutta ei maanantaisin. Maanantaisin juon 3 litraa vettä ja syön muka normaalisti, ainakin iltapäivään asti. Joskus jopa tiistaihin asti, jos oikein pinnistän. Nälkä ja ärsytys yltyy niin suureksi, että päätän ostaa ihan pienen patukan, sen jälkeen oikeastaan tekisikin mieli ruokaa. Mäkkäriin, kiinalaiseen, thairavintolaan vai kuitenkin heseen? Hmm… Kotonakin odottaisi lihapaketti valmistajaansa, mutta ei itse tehty paranna yhtä hyvin työpäivän jälkeistä väsymystilaa, ja kuka sen jaksaisi edes valmistaa?

Ruuan jälkeen tekeekin mieli jotain pientä makeaa, pyörähdys kaupassa ja saaliina on kassillinen herkkuja. Suklaata, sipsiä, salmiakkia, hedelmäkarkkeja, pähkinöitä ja kokista. Koskaan kun ei voi tietää mitä haluaa juuri illalla syödä, niin on hyvä varautua kaikkeen.

Kotona katselen ankean näköistä jääkaappia, katseeni ohittaa kanapaketin, ruokakerman, kasvikset ja iltapalatarpeet. Tuumaan, ettei ole mitään syötävää ja tekstaan miehelle että toisi jotain nopeaa tullessaan. Syömme siis päivälliseksi pitsaa tai mäkkäriä.

Illan tullen kaivan herkkukassin sisällön karkkikaapista, istahdan sohvalle katsomaan jotain hyvää tv-ohjelmaa tai leffaa, ja aloitan.

Onneksi olin valinnut kaikkia laatuja.