Toisilla päämäärät on hyvin tiedossa jo nuoruusiässä, jotkut jopa toteuttavat määrätietoisesti päämääriään lapsuudesta asti. Monella ihmisellä on intohimo johonkin, ja he tekevät paljon töitä saavuttaakseen jotakin.
En sanoisi, että minulta tämä intohimo saavuttaa jotakin tyystin puuttuisikaan. Minulla vain ei ole selvää päämäärää mitä kohden menen. Useasti huomaan vain ajelehtivani päivästä, tekemisestä, asiasta toiseen. Aika lipuu ohi, enkä saavuta mitään. Tämä tunne on ollut voimakkaimmillaan muutamia vuosia sitten, kun asunnon myyntiprojekti ei ottanut edetäkseen ja tunsin itseni häkkilinnuksi. Koko elämä oli pysähdyksissä, tunsin vain ahdistusta, enkä osannut irtautua siitä tunteesta.
Haluan saavuttaa elämässäni jotain, haluaisin tuntea olevani oikeasti hyvä edes jossain, enkä aina keskinkertainen tai huono. Haluaisin olla luova persoona. Olen aina halunnut osata tanssia, näytellä, piirtää tai laulaa. Ikinä en vain ole tavoitellut tarpeeksi päästäkseni näihin päämääriin. Olen ollut laiska ja saamaton. Vanhempani eivät juurikaan vaatineet minulta koskaan mitään. Sain vain olla ja elellä.
Olen toki saavuttanutkin elämässäni paljon. On kolme opistoasteen tutkintoa (haluaisin AMK tutkinnon), olen ollut vakituisessa työsuhteessa täysi-ikäisyydestäni lähtien (en ole koskaan halunnut tälle alalle), olen päässyt naimisiin syvästi rakastamani miehen kanssa ja olen saanut kaksi ihanaa, rakastettavaa lasta.
Nyt kun luen mitä olen kirjoittanut, ymmärrän, että murehdin turhasta. Nuorena toivoin eniten, että pääsen naimisiin miehen kanssa joka osaa rakastaa ja näyttää rakkautensa, kaksi lasta ja kodin johon on hyvä tulla. Joten voinko siis sanoa, etten olisi saavuttanut päämäärääni? Mielestäni en voi, ja tajuan että olen onnekas!
Mitä sitten jos työ ei ollut sitä mitä haaveilin nuorena. Olisin halunnut lastenhoitaksi, mutta nykyään en kuitenkaan haluaisi tehdä sitä työtä. Tällä hetkellä minulla on haastava ja vaihteleva työ kaupassa ja suunnittelen opintojen aloittamista ensivuonna.
Päätän siis itselleni uuden päämäärän mitä lähden tavoittelemaan: opettelen syömään ilman pakonomaista tarvetta ja lisään liikunta pysyvästi ja säännöllisesti arkeeni.
Aika näyttää minne asti vielä pääsenkään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti