Haukkuja

Suuria ja pieniä haukkuja. Haukkuja makeasta ja suolaisesta. Vielä vähän suolaisesta, ja sitten vielä makeasta. Vieläkin vähän ja paljon sen jälkeen. Siltikin tekisi jotain vielä vähän mieli? 

Mutta ei maanantaisin. Maanantaisin juon 3 litraa vettä ja syön muka normaalisti, ainakin iltapäivään asti. Joskus jopa tiistaihin asti, jos oikein pinnistän. Nälkä ja ärsytys yltyy niin suureksi, että päätän ostaa ihan pienen patukan, sen jälkeen oikeastaan tekisikin mieli ruokaa. Mäkkäriin, kiinalaiseen, thairavintolaan vai kuitenkin heseen? Hmm… Kotonakin odottaisi lihapaketti valmistajaansa, mutta ei itse tehty paranna yhtä hyvin työpäivän jälkeistä väsymystilaa, ja kuka sen jaksaisi edes valmistaa?

Ruuan jälkeen tekeekin mieli jotain pientä makeaa, pyörähdys kaupassa ja saaliina on kassillinen herkkuja. Suklaata, sipsiä, salmiakkia, hedelmäkarkkeja, pähkinöitä ja kokista. Koskaan kun ei voi tietää mitä haluaa juuri illalla syödä, niin on hyvä varautua kaikkeen.

Kotona katselen ankean näköistä jääkaappia, katseeni ohittaa kanapaketin, ruokakerman, kasvikset ja iltapalatarpeet. Tuumaan, ettei ole mitään syötävää ja tekstaan miehelle että toisi jotain nopeaa tullessaan. Syömme siis päivälliseksi pitsaa tai mäkkäriä.

Illan tullen kaivan herkkukassin sisällön karkkikaapista, istahdan sohvalle katsomaan jotain hyvää tv-ohjelmaa tai leffaa, ja aloitan.

Onneksi olin valinnut kaikkia laatuja.