Kyllä se on taas melkoista räpistelemistä tämä minun touhu. Mikään ei kiinnosta ja kaikki on ihan kakkaa. Syömiset on tietenkin ihan hakusessa ja salillakaan en ole viime viikon jälkeen käynyt. Tänään sentään lähdin lenkille kun vihdoin ja viimein revin itseni vaille 11 ylös sängystä. Sain vähän energiaa ja hyvää mieltä.
Alkuviikon salilla käymättömyys oli kylläkin ihan harkittu ratkaisu, sillä päätin tehdä kevätsiivouksen kotona. Maanantain osalta se tosin lykkääntyi yllättävän sairaalakäynnin vuoksi. Kyseessä ei ollut mitään vakavaa, mutta tuhlaantuihan siinä koko ilta päivystyksessä istuessa. Tiistaina siivous saatiin tehtyä, jäi vain ikkunanpesua vajaaksi. Eilisen iltapäivän ja illan kulutin kaupungilla hoitamatta jääneitä asioita hoidellen. Että en minä ihan takapuoli homeessa sentään ole maannut, vaikka en salille asti olekaan päässyt. Silti tuntuu että olen vain lusmunnut, johtunee varmasti suurimmalta osin siitä, että syömiset ja ruokapäiväkirjan täyttäminen ovat epäonnistuneet.
Oravanpyörä on hieman taas saanut vauhtia päässäni, ja tahtoisin lopettaa sen pyörimisen, ennen kuin vauhti yltyy taas sietämättömäksi. En tahdo ahdistua, se on niin ankea fiilis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti