Oivallus

Onnistumisen riemu on huikaiseva! Tätä tunnetta olen kaivannut elämääni, toivottavasti tämä on kestävämpi olotila kuin yhden viikon mittainen, se totisesti olisi piristävää. Olen pystynyt olemaan kokonaiset 7 päivää ilman ahmintaa, ja jopa ilman ylensyöntiä! En muista koska viimeksi olisin pystynyt olemaan normaalilla ruokavaliolla näin pitkään, syödyt kaloritkin pysyivät joka päivä alle kulutuksen. Siitä täytyy olla aikaa useampia kuukausia. Voitte siis uskoa kuinka iloinen olen tästä tahdonvoiman murusesta. Tiedän, ei tämä syömishäiriö ole todellakaan selätetty, eikä parantuminen käy kädenkäänteessä vaikka olo olisikin ylivertainen. Mutta varovainen toive on, että olisin saanut pienen niskalenkin tästä hullunmyllystä. Vaa'alle nousin tänään, koska olo tuntui kevyemmältä. Lukemat ennen aamupalaa olikin 134,3kg. Miehen kanssa on menossa pieni veto, joka aloitettiin viikko sitten kun tuskailin kurjaa oloani ahmimisen jälkeen. Se, kumpi saa pudotettua 10 kg kesäkuun alkuun mennessä, saa käyttöönsä 100e omiin juttuihinsa, eli lähinnä omiin harrastuksiin.

Tämähän vaikuttaa paljon myös muuhunkin elämääni. Esimerkiksi raha-asiat ei jaksa kiinnostaa, sillä syömisiini menee kuukaudessa niin paljon rahaa, että olen jatkuvassa kädestä-suuhun kierteessä, enkä saa säästettyä senttiäkään. Ahdistusta lisää tieto siitä, että oikeasti minulla ei olisi varaa ostaa sellaisia määriä ruokaa, kuin mitä kuukaudessa ostan. Siksi saattaa mennä koko kuukausikin, etten käy kertaakaan katsomassa saldoa. Kuulen sitten viimeistään mieheltä, että olen ylittänyt tilini, tai huomaan, ettei korttini enää toimi. Tällä viikolla olen järjestellyt ja järkeistänyt raha-asioita hieman paremmalle tolalle, ja se on tuonut myös hyvää mieltä.

Tapasin reilun viikon tauon jälkeen PT:n. Juttelimme vajaa 2h ruuasta, syömisestä, eri metodeista syömisen tiedostamiseksi ja muutenkin fiiliksistä. Sovimme myös uudet tavoitteet ja teimme pikaintervalliharjoituksen, joka tulee nyt saliohjelman rinnalle. Kesää kohden harjoitus on tarkoitus siirtää tehtäväksi ulkona. Kyseessä on siis kävelyharjoitus jonka teen juoksumatolla, näin aluksi kävelen 4 min. kohtalaisella nopeudella, sen jälkeen 1,5 min. suurella nopeudella jne. Lieneekö sitten kesällä tarkoitus mennä juosten nuo pyrähdykset, en muistanut sitä kysyä.

Uusina tavoitteina minulle tuli pitää maanantaista alkaen 2 viikkoa ruokapäiväkirjaa, päivittäinen kcal määrän pitää jäädä alle 2000. Karkkipäivä olisi kerran viikossa ja sain itse päättää mitä haluaisin silloin syödä ja mistä olen valmis luopumaan. Valitsin 75g sipsiä ja suklaapatukan, luovuin limsasta ja karkeista. Sain myös vapauden valita minkälaista ruokaa syön tuon 2000kcal edestä. Valitsin vihannekset, hedelmät, lihan/kalan ja täysjyväpastan/riisin, rahkat ja marjat yms. Vaihtoehtona olisi ollut 1700kcal mäkkiruoka (olin onnistunut pääsiäisenä vetämään muunmuassa sellaisen napaani) ja puuroaamiainen/pv. Ei ollut kovin vaikea valinta, varsinkaan kun muistelen minkälaiseen oloon heräsin pääsiäissunnuntaina ja -maanantaina, kun olin ahminut lauantai ja sunnuntaipäivät sillä tavoin, että en seuraavana aamuna edes muistanut mitä kaikkea olin syönyt. Päiväkirjamerkinnöissä pääsin 4000kcal tuntumiin puolin ja toisin, mutta siinä oli vain ne mitkä muistin syöneeni, en ihmettele, vaikka kalorit olisivat olleet jopa 1000-2000 korkeammat.

Puhuimme myös urheilupsykologiasta, josta PT halusi ottaa minulle käyttöön mielikuvitusviivan. Urheilijat kuulema käyttävät tätä keinoa tyhjentääkseen mielensä turhilta ajatuksilla jotka voisivat häiritä suoritusta. He asettavat mielikuvitusviivan johonkin kohtaan ja päättävät, että kun ylitän tuon viivan, unohdan mielestäni kaikki turhat asiat. Minulla se on käytössä siten, että liimasin pinkinvärisen teipin lattiaan, jonka kohdalla minulla on vielä aikaa pysähtyä ajattelemaan miksi olen menossa jääkaapille. Tällä pyritään välttämään tiedostamaton-, sekä tunnesyönti, ja tietenkin näistä johtuvaa ahmintaa. Laitan myös keittiön seinälle listan, johon minun, tai minulle syömistä keittiöstä tuovan, tulee merkitä miksi ja mitä haki. Tämäkin lisää tietoisuutta syömiseni suhteen. Kahden viikon päästä nähdään onko näillä toimilla ollut mitään vaikutusta syömisen hallintaan. Suurin toiveeni on nyt tällä hetkellä pystyä olemaan tulevat kaksi viikkoa ilman syöpöttelyjä, viikko on jo onnistuneesti takana.

Sain toissaviikolla aivan mielettömän oivalluksen yksien salitreenien jälkeen. Olen ollut koko elämäni vailla jotain sellaista mistä tykkäisin oikein kovasti ja missä olisin hyvä. Yhtäkkiä sitten tajusin, että liikunta on minulle juuri tuollainen asia. Sikäli ehkä vähän ironista, että olen tämän kokoinen ja ollut liikkumaton ihminen suurimman osaa elämästäni, mutta joka kerta kun aloitan liikuntaharrastuksen olen onnellinen ja mietin, että tätä haluaisin tehdä aina. Minulle ei ole hankalaa eikä epämiellyttävää harrastaa liikuntaa, rakastan sitä puhdistavaa tunnetta kun hiki tippuu ja hengästyttää. Treenien ja suihkun jälkeen olo on todella euforinen, tuntuu että pystyn mihin vain. Päämääränäni on päästä siihen kuntoon, että pystyn aloittamaan polven ja nilkan puolesta tanssin, se on ehkäpä toiseksi parasta maailmassa mitä teidän.

Tervetuloa uusille lukijoille! :)